torstai 27. kesäkuuta 2013

Puolukka ja rustikka

Ystäväni A valitteli tässä taannoin, ettei hänellä ole kuin yksi istuva mekko: mistään ei löydy imartelevia mekkoja ja lavatansseihin olisi kiva saada uusi mekko. Väläytin idean, että istuvasta tummansinisestä pellavamekosta voisi piirtää kaavat uuteen mekkoon. A ei kuulemma osannut ommella, joten tarjouduin tekemään mekon.


A lämpeni idealle ja lähdimme yhdessä kangaskauppaan. Kiertelimme etsien täydellistä mekkokangasta ja A iski silmänsä kankaaseen, jossa oli punaisia ja ruskeita palleroita. 


Minun silmääni pallot ovat kuin puolukka ja mustikka. Paitsi että mustikka on tässä yhteydessä ruskea. Olkoon se siis rustikka.


Voi, kuinka ymmärsinkään A:n huolta istuvan mekon puuttumisesta. Avauduin tästä asiasta omalla kohdallani mekkopostauksen yhteydessä. Kaavojen piirtäminen ei vaikuttanut liian vaikealta, joten sain tartuttua toimeen ja uskalsin leikata palaset. A toivoi mekkoon tiettyjä muutoksia: kaula-aukon ei tarvitsisi olla niin avoin ja olkaimia voisi hieman leventää olkapäitä kohti. Yritin toteuttaa nämä toiveet. Olin tosin unohtanut, että A oli myös toivonut hieman vähemmän avonaisuutta myös kainalon alle. Tämä toive tuli toteutettua ihan vahingossa.

En tajunnut palasten leikkausvaiheessa, että kaula-aukkolinjan siirtäminen vaikuttaa tietenkin istuvuuteen. Reuna jäi aavistuksen löysäksi, joten keksimme tehdä laskokset ja laittaa pieneksi yksityiskohdaksi napin. Tämä oli lopulta parempi lopputulos kaikin puolin!



Kutsuin A:n sovitustuokiolle ennen kuin kiinnitin vetoketjun. Onneksi teimme näin, koska muuten mekosta olisi tullut liian löysä. Kangas on joustavaa, joten napakka istuvuus oli ihan toivottavaa. Mekko valmistui samana iltana, mikä oli molemmille osapuolille suuri ilo.


Olimme molemmat ajatelleet aluksi, että hieman lyhyempi mekko voisi olla hyvä, mutta sovitusvaiheessa kummatkin olivat sitä mieltä, että polvet peittävä pituus antaa mallille, kuosille ja vartalolle eniten oikeutta. Totesimme tänään kuvaussession yhteydessä, että helmapituus on varsin ajaton ja toimiva.



Mekon yläosa on vuoritettu samalla kankaalla. Jätimme helmaosasta vuorin pois, koska kangas on varsin ryhdikästä ja riittävän paksua itsessäänkin. Vuorin voi sitten aina lisätä myöhemmin, jos tarvetta on.


"A, nyt voisit hypätä!"


Kangas ja vetoketju: EK
Nappi: omat varastot
Mekko kieltämättä korosti A:n parhaita puolia. A vaikutti erittäin onnelliselta saatuaan mekon hyppysiinsä. Hän suorastaan kukoisti :)

Mitä siis opimme tästä?

Voit tehdä toisen ihmisen onnelliseksi käyttämällä niitä lahjoja, joita sinulla on :)

18 kommenttia:

  1. Aah, Toi ensimmäinen kuva on ihan kuin joku maalaus! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mäkin tykkään tuosta ekasta kuvasta ihan hulluna :)

      Poista
  2. Hieno! Minäkin haluaisin osata ommella. Pitänee ryhtyä harjoittelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rohkeasti vaan kokeilemaan! :) Itsekin säädän vielä vaikka mitä, mutta kyllä näistä ompeluksista alkaa tulla ihan käytettäviä :)

      Poista
  3. Tosi nätti mekko ja sopii hyvin kantajalleen!

    Ja ihana kangas, siitä tulee mieleen mustikkalakanat, joissa sain aina lapsena nukkua mummolassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mekko on kyllä A:n tyylinen kaikin puolin :)

      Poista
  4. Onnea on taitavat ystävät! Upea mekko ja hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) On kyllä ilo tehdä joku toinen iloiseksi :)

      Poista
  5. Ihana mekko! Sopii aika täydellisesti omistajalleen ja voi, miten arvokaskin se on ystävän ompelemana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Säästin jopa kaavat, jotta myöhemmin on mahdollisuus tehdä vielä toinen :)

      Poista
  6. Mää ihailen tässä juuri Miinan ja Tuomaksen mahtavaa peittoa :) ohjetta odotellessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että se on saanut osakseen ihailua :) Postasin just äsken taitteluohjeet. Tämän tarkempaa ei ole tulossa, mutta toivottavasti auttaa :)

      Poista