tiistai 31. joulukuuta 2013

Vilkaisu taaksepäin


Blogi on ollut tauolla koko joulukuun, koska tietokoneeni on ollut huollossa. Vanhan ja hitaan tietokoneen kanssa blogin päivittäminen on tahmeaa, joten jätin blogin odottamaan huollosta saapuvaa tietokonetta. Kone on ollut nyt yli kuukauden korjattavana, joten ehkä voin nyt yhden päivityksen tehdä tällä vanhalla koneella.

Tehdäänpä pieni katsaus vuoteen 2013. Kulunut vuosi on pitänyt sisällään seuraavaa:

- aloitin aktiivisen ompelemisen
- neuloin ensimmäiset kärjestä aloitettavat sukat
- sairastuin vakavasti ja paranin
- aloitin uuden tutkinnon
- opettelin applikoimaan
- saanut ideoita enemmän kuin ehdin toteuttaa
- opettelin ompelemaan lastenvaatteita ystävän lapsen synnyttyä
- saanut elämääni uusia ihania ihmisiä

Seuraava kuvakooste ei pidä sisällään kaikkea, ja sitä paitsi osa loppuvuoden käsitöistä on vielä bloggaamatta. Pari projektia on vain vähän kesken, mutta ei niistä vielä sen enempää :)







            

Vuonna 2014 haluan:
- neuloa itselleni neuletakin
- saada joululahjat valmiiksi ajoissa
- käyttää vähemmän rahaa käsityömateriaaleihin keskittymällä niihin, jotka ovat jo kaapissa
- käyttää kirjahyllyssä olevien neulekirjojen ohjeita
- päästä eroon myöhästelystä
- muokata täydellisesti istuvan tunikakaavan
- valmistua

Ennen kaikkea kiitos kaikille lukijoille! :) Kommenttinne ja vierailunne ovat piristäneet käsityöarkeani suuresti! Ihanaa uutta vuotta teille kaikille!


torstai 21. marraskuuta 2013

Ponipuku

Kahden koulun ja ziljoonan asian kanssa paiskiminen on vienyt kaiken aikani, joten en ole ehtinyt juuri syksyllä postailla. Toivottavasti siellä on vielä edes joku lukija jäljellä..!

Sain syksyllä todella paljon ihanaa Pony Bloom -trikoota Sari Ahokaiselta, koska minulla on vähän isompi BlogSari-suunnitelma kankaalle. Siitä ei valitettavasti voi vielä kertoa, koska tämä isompi projekti on vielä kesken. Harmi vaan, että ihminen aina aliarvioi ajankäyttönsä..! Sain kangasta sen verran, että sain tehtyä myös tuttujen lapsille vaatteita.

Ompelin trikoosta väliprojektina haalariasun ystäväni S:n tyttärelle P:lle, jolle sujahti jo 86 cm:n koko päälle.

Ponit ovat valtavan ihania, raikkaita, pirteitä ja sympaattisia! Kangas on todella ihanaa. Saan varmasti toivottavasti kuulla käyttökokemuksia lapsiperheen arjesta.



Kaavana on Ottobren Villikko (1/2013). Haalari muistutti minua jälleen kerran siitä, että väsyneenä ei kannata ommella. Olin suunnitellut eturaglansaumaan nepparilistaa, mutta se menikin vahingossa taakse. Toivotaan, ettei se haittaa, koska en ollut purkutuulella.



Haalari oli yllättävän sopiva, sillä kuvittelin sen olevan vielä hieman iso. Haalarissa on kuitenkin aavistus kasvuvaraa, joten toivotaan, että sille löytyy käyttöä. Periaatteistani poiketen en tällä kertaa pessyt kangasta etukäteen, koska sain kangasta niin ison palan. Varsinainen projektini tästä kankaasta on hieman erilainen, eikä siinä niin haittaa, jos valmis vaate hieman kutistuu. Toivotaan siis, että värit eivät leviä pesussa..!



Viimeisen kuvan on ottanut ystäväni S. Pahoittelen kahden ensimmäisen kuvan laatua: ne oli pakko ottaa puhelimella, koska järkkärini oli unohtunut kotiin eikä siten ollut mukana lahjan antamisen hetkellä..

maanantai 7. lokakuuta 2013

Helikopterikettu



Loppukesästä valmistui tämä sympaattinen lapsen takki. Tämä tuli taas ystäväni S:n tyttärelle P:lle. Olin hieman huolissani takin koosta, sillä vaikutti siltä, että se ei ehkä mahtuisikaan P:lle, joka oli taas kasvanut hurjasti. Takin leveys on kokoa 74, pituus 80.

Vuoritin kukkavelourtakin pinkillä pallotrikoolla ja kanttaukseen käytin violettia resoria. Neppareiden kiinnittäminen oli hieman hasardia, koska etukappaleen yläkulmasta tuli sen verran paksu, ettei mikään neppari olisi mennyt siitä läpi. Jouduin purkamaan resorin, kiinnittämään nepparin resorin alle ja tekemään resorin päälle vielä valenepparin, jotta kokonaisuus olisi tasapainoinen.
 

S ja P tulivat syyskuun alussa piipahtamaan ja takki lähti samalla uuden omistajan matkaan. Takki on passeli viileneviin iltoihin ja se oli juuri sopiva P:lle. Eipä siinä kasvuvaraa ollut, mutta syksyyn se oli tarkoitettukin.



Kaava: Helicopter Fox lehdestä Ottobre 1/2012Koko: leveys 74, pituus 80
Kankaat: Eurokangas

tiistai 1. lokakuuta 2013

Sitterin tuunaus


Ystäväni T laittoi minulle eräänä elokuisena sunnuntaipäivänä innostuneen tekstarin, jossa hän kertoi dyykanneensa ehjän sitterin, jonka istuinosa oli ruma, likainen ja haiseva. Hän ehdotti yhteistä tuunausprojektia. T ei ompele, joten hän tarvitsi minun apuani.

T:llä oli valmiina näkemys tuunauksen lopputuloksesta: Finlaysonin paksua norsupuuvillaa värikkäillä kanteilla. Kävimme kangasostoksilla (usko tai älä: minä selvisin ulos ostamatta mitään) ja löysimme ihan tuurilla jo valmiiksi sopivan kokoiset palat! Siitä alkoi hitaasti edennyt yhteisprojekti: mittasimme, leikkasimme, sovitimme, silitimme, yhdistelimme ja ennen kaikkea pohdimme.

Olin vastikään tehnyt monta metriä punaista vinokanttia itse, joten käytimme sitä sitteriin tehosteeksi. Samaa kangasta oli vielä vinokantin jälkeen hyllyssä, joten saimme siitä vyötäröremmit ja alaosan tukiremmin. Tykkään itse todella paljon tästä mustavalkoisen ja kirkkaanpunaisen yhdistelmästä! Ryhdikästä ja piristävää! :)


Minä olen sellainen ompelija, joka jättää työn aina kesken, kun tapahtuu joku kämmi. Seuraavana päivänä kämmistä on helppo lähteä liikkeelle. Tässä projektissa kämmejä oli vaikka muille jaettavaksi. T jaksoi tsempata minua, kun sadattelin viidennen katkenneen neulan jälkeen, kun kantit menivät koko ajan ahterilleen tai kun väsyneenä tikkasin vääriä kankaita toisiinsa.




Superlonpalaset eivät ainakaan helpottaneet ompelua. Ompelus poukkoili vähän miten sattuu ja tässä sitterissä on myös rumimmat kanttaukset, jotka olen koskaan tehnyt! T ei näköjään välittänyt siitä, vaan kannusti minua loppuun asti! :) Lopputulos näyttää yleisellä tasolla kyllä todella kivalta, kunhan ei zoomaa liian lähelle.

Superlonia on siis sekä selkäosassa että takapuolen alla. Ne on jo kaupassa leikattu muotoonsa ja minä huristelin ne ompelukoneella paikoilleen. Välissä on myös vanulevy. Seuraavan kuvan otti ystäväni T.







Projekti oli hauska ja se tuli jopa valmiiksi! Minulta alkoi jo usko loppua kanttauksien kanssa, mutta lopulta pääsimme kuvaamaan sitteriä lähiympäristöön (sisällä oli jo liian hämärää), jossa T kantoi uutta sitteriään hymyillen!

 
 



Sitteri on siis tulossa T:lle kummipojan vierailuja varten. Olen aivan vakuuttunut, että kummipoika F kuitenkin puklaa heti ensimmäiseksi sitterille, mutta pesimme norsukankaan ennen ompelua, jottei istuinosa kutistuisi liikaa tulevissa pesuissa.

Tässä vielä tilanne ennen ja jälkeen. Harmi, ettei hajua voi dokumentoida. Kuvitelkaa, että parit pikkuvahingot olivat imeytyneet sitterin superloneihin. Pelkästään jo hajun takia istuinosa oli pakko uusia, mutta kyllähän se nyt myös näyttää ihanammalta ja houkuttelevammalta :)
                                                                                                                                                                                                                       
               

Ystäväni T on ottanut ennen-kuvan. Hänen blogiinsa pääsee tästä.

Ps. Alakerran naapurini rakastaa minua ja uusia nepparipihtejäni. Hän ei vain tiedä sitä. Minun ja naapurini aikaisemmasta keskustelusta voit lukea täältä.

perjantai 27. syyskuuta 2013

BlogSAriksi



Bongasin Facebookissa pari viikkoa sitten ilmoituksen, jossa Sashopin Sari Ahokainen etsi yhteistyöbloggareita ompelemaan suunnittelemastaan PONY BLOOM -kankaasta ihania ompeluksia.

Laitoin hakemuksen ja ilahduin suuresti, kun Sari lämpeni hakemukselleni ja valitsi minut yhteistyöbloggariksi.

Opiskelukaverini on houkutellut minut ompelemaan jotain sellaista, johon PONY BLOOM -kangas sopii täydellisesti. Idea ja blogSAri-ilmoitus kohtasivat samana päivänä, joten olen erittäin iloinen tästä toteutuneesta yhteistyöstä! Tässä vaiheessa jätän vielä suunnitelman arvoitukseksi, mutta eiköhän se tässä muutaman viikon sisään selviä ;)

Ilmoituksesta voit lukea täältä ja valinnasta täältä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Meripippalot

 
Halusin kutsua ystäviä kylään, mutta minulla ei ollut mitään erityistä syytä juhlia. Siksipä onkin hyvä syy järjestää teemajuhlat. Juhlat olivat parvekenäkymäjuhlat teemalla MERI, sillä halusin nauttia parvekkeeni merinäköalasta ennen kuin talvi jähmettää sen valkoiseksi.

Askartelin ystäväni H:n kanssa teemaan sopivia koristeita edellisenä päivänä ja ripustin ne minipyykkipojilla paperinarulle ympäri kotia.
 

 
Parvekkeelta oli hyvä tarkkailla maisemaa ja auringon paahtaessa liikaa sai piiloutua lattiatyynyillä varustettuun (päiväpeitto)telttamajaan. Kuvassa on myös ihanan mummuni virkkaama kaunis isoäidinneliöpeitto, johon saa illan viiletessä kääriytyä.

 
Aamun parvekenäkymä oli huikea. Syksy tulee selkeästi, mutta päivissä on vielä pilkahdus kesää.
 

 
Ystävät saivat (tai joutuivat) pelaamaan parvekenäkymäbingoa tuijottamalla parvekemaisemia. Alastomia naapureita lukuunottamatta kaikki nämä bingoelementit ovat erittäin todennäköisiä havaintoja kirkkaana lauantaipäivänä parvekkeeltani.
 

Minulla on tapana järjestää koko päivän kestäviä juhlia, jolloin vieraat voivat tulla haluamaansa aikaan. Iltamenoa buukannut ystävä voi saapua aamulla tai iltapäivällä. Kaikki eivät mahtuisi kotiini kuitenkaan samaan aikaan, joten tämä on varsin hyvä järjestely ainakin minulle :) Löysin muuten kaupasta yllätyksekseni myös päärynäveneitä!

 
Vieraille oli myös tarjolla oheistoimintaa.
 
 
 
Moni askarteli ihania meriolioita. Niitä on esillä postauksen loppupuolella.
 
 
Tämä yllä olevassa kuvassa oleva hirvitys on metatasolla pannunalunen. Olin tekemässä huovuttuvasta langasta palloja ja palloista pannunalusta viime jouluna äidilleni lahjaksi, mutta jotain meni pahasti pieleen. Pesukoneesta piti tulla ulos viitisenkymmentä ihanaa huovuttunutta palleroa, mutta sieltä tulikin tämä! Olin kyllä kiinnittänyt langanpäät palloihin hyvin kiinni, mutta se ei näköjään ollut tarpeeksi. Tyrmistyneenä varastoin käsityöurani suurimman epäonnistumisen ja nyt se pääsi rekvisiitaksi meriteemajuhliin. Sori äiti, en vaan kehdannut antaa tätä lahjaksi! :D
 
 
Moni lähti innolla bingoon mukaan ja odottelimme jännittyneinä kuumailmapalloja ja laskuvarjohyppääjiä. Olin ehtinyt mainostaa, että niitä näkyy parvekkeeltani harva se päivä ja tänäänkin varmasti niitä taivaalla lentelisi. Tuntien odottelun jälkeen manailimme huonoa tuuriamme. Samassa näin vilahdukselta ikkunasta THE lentokoneen. Lentokoneen, joka vie hyppääjät varjoineen taivaalle. Odotimme kuumeisesti lentokoneen kohoamista riittävän korkealle. Parveke oli täynnä kärsimättömiä odottajia ja voi sitä riemua, kun odotus palkittiin :)
 
 
(kappas, metrokin oli tallentunut kuvaan)
 
 
 Hyppääjät tosiaan laskeutuvat lähes ikkunani alle, ja värikkäitä varjoja on kiva seurata. Laskuvarjohyppääjien kanssa näkyy yleensä lähes poikkeuksetta kuumailmapalloja, mutta tänään jouduimme pettymään, vaikka olikin erinomaiset palloilukelit.

 
Useampi vieras innostui myös meriolioiden askartelusta. Olisi ollut sääli heittää koristeet pois juhlien jälkeen, joten otin kimpaleen sinitarraa ja kiinnitin ne vessan seinään ilahduttamaan helpotuksen etsijää.

 

Mahtuipa mukaan myös yksi muinainen oikosarvikin, joka näytti toiselta puolelta erehdyttävästi porkkanalta..

 
Lähitulevaisuudessa vielä pari juttua tähän meripäivään liittyen..