torstai 27. kesäkuuta 2013

Puolukka ja rustikka

Ystäväni A valitteli tässä taannoin, ettei hänellä ole kuin yksi istuva mekko: mistään ei löydy imartelevia mekkoja ja lavatansseihin olisi kiva saada uusi mekko. Väläytin idean, että istuvasta tummansinisestä pellavamekosta voisi piirtää kaavat uuteen mekkoon. A ei kuulemma osannut ommella, joten tarjouduin tekemään mekon.


A lämpeni idealle ja lähdimme yhdessä kangaskauppaan. Kiertelimme etsien täydellistä mekkokangasta ja A iski silmänsä kankaaseen, jossa oli punaisia ja ruskeita palleroita. 


Minun silmääni pallot ovat kuin puolukka ja mustikka. Paitsi että mustikka on tässä yhteydessä ruskea. Olkoon se siis rustikka.


Voi, kuinka ymmärsinkään A:n huolta istuvan mekon puuttumisesta. Avauduin tästä asiasta omalla kohdallani mekkopostauksen yhteydessä. Kaavojen piirtäminen ei vaikuttanut liian vaikealta, joten sain tartuttua toimeen ja uskalsin leikata palaset. A toivoi mekkoon tiettyjä muutoksia: kaula-aukon ei tarvitsisi olla niin avoin ja olkaimia voisi hieman leventää olkapäitä kohti. Yritin toteuttaa nämä toiveet. Olin tosin unohtanut, että A oli myös toivonut hieman vähemmän avonaisuutta myös kainalon alle. Tämä toive tuli toteutettua ihan vahingossa.

En tajunnut palasten leikkausvaiheessa, että kaula-aukkolinjan siirtäminen vaikuttaa tietenkin istuvuuteen. Reuna jäi aavistuksen löysäksi, joten keksimme tehdä laskokset ja laittaa pieneksi yksityiskohdaksi napin. Tämä oli lopulta parempi lopputulos kaikin puolin!



Kutsuin A:n sovitustuokiolle ennen kuin kiinnitin vetoketjun. Onneksi teimme näin, koska muuten mekosta olisi tullut liian löysä. Kangas on joustavaa, joten napakka istuvuus oli ihan toivottavaa. Mekko valmistui samana iltana, mikä oli molemmille osapuolille suuri ilo.


Olimme molemmat ajatelleet aluksi, että hieman lyhyempi mekko voisi olla hyvä, mutta sovitusvaiheessa kummatkin olivat sitä mieltä, että polvet peittävä pituus antaa mallille, kuosille ja vartalolle eniten oikeutta. Totesimme tänään kuvaussession yhteydessä, että helmapituus on varsin ajaton ja toimiva.



Mekon yläosa on vuoritettu samalla kankaalla. Jätimme helmaosasta vuorin pois, koska kangas on varsin ryhdikästä ja riittävän paksua itsessäänkin. Vuorin voi sitten aina lisätä myöhemmin, jos tarvetta on.


"A, nyt voisit hypätä!"


Kangas ja vetoketju: EK
Nappi: omat varastot
Mekko kieltämättä korosti A:n parhaita puolia. A vaikutti erittäin onnelliselta saatuaan mekon hyppysiinsä. Hän suorastaan kukoisti :)

Mitä siis opimme tästä?

Voit tehdä toisen ihmisen onnelliseksi käyttämällä niitä lahjoja, joita sinulla on :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Pitsiankat

Tajusin äsken, että minulla on yksi muinoin neulottu sukkapari esittelemättä. Tämä kuva ehkä tuo viileyttä helteisiin.. Nämä pitsisukat menivät joululahjaksi kummitädilleni jouluna 2010. Kuvan värit vaan vääristävät pahasti: sukkien varsinainen väri on enemmän vihertävä. Käytin osan näiden sukkien jämälangasta vauvan neuletakin nappilistoihin. Neuletakkikuvissa väri on huomattavasti lähempänä totuutta.


Malli: Duckies by Samantha Hayes (ilmainen)
Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor 
 Puikot: 3.5 mm
Tästä Ravelry-projektiin

Ps. Kiitos kaikille mekkopostauksen kommenteista! Ja tietenkin kaikista muistakin kommenteista! :)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Lycrapökät

Surautin aamun ajanvietteeksi leggingsit mustasta lycrasta. Tylsä ompelus, mutta tuli tarpeeseen. Kaapissa lojuvat leggingsit olivat niin kulahtaneet tai reikäiset, että jouduin heittämään suurimman osan roskiin. Näitä voisi tehdä lisää :)



Kaava: 6. Treviso OB 2/2011
Kangas: Abakhan Fabrics (Tallinna)

Aamu on mennyt myös erinäisen lankasotkun selvittämisessä.. Meneillään olevassa neulomuksessani roikkuu kolmetoista lankakerää, jotka ovat aina solmussa. Projekti on vähän isompi projekti, josta sitten lisää, kun se on valmiimmassa vaiheessa :)


Ikkunastani näkyy aina välillä kuumailmapalloja :) Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille ihanaa juhannusta :) Pitäkää itsestänne ja muista huolta! :)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pieni ihana




Pikku-P sai myös neuletakin, joka unohtui kuormasta. Neuletakin ohjeessa arvioitiin, että takki olisi sopiva noin vuoden ikäiselle lapselle. P on kasvanut niin nopeasti, että takki sopi hänelle erittäin hyvin jo 4,5 kk:n iässä. Onneksi oli mahdollisuus sovittaa nyt eikä ensi jouluna!

Ohjeen kirjoittaja varoittelee, että hänen käsialansa on ollut varsin tiukkaa ja monet olivat saaneet isompia neuletakkeja ohjeen silmukkamäärillä. Minunkin käsialani on varsin napakkaa, joten luulen, että takista tuli sopivan kokoinen. P on siis kasvanut hurjaa vauhtia, joten turha kuvitellakaan, että se olisi mahtunut puolen vuoden päästä.

Tajusin vaan tässä että jälleen tuli aika unisex-värit, mutta eikai se menoa haittaa..

 
Jätin neuletakin pintaneuleen pois ja sen sijaan neuloin raitoja kahdella eri langalla. Olen langoista neulonut aikaisemmin nämä ja nämä sukat. Langat raidoittuvat vähän hassusti, mutta tykkään kyllä lopputuloksesta. Nappilistat, alareuna, hihansuut ja kaula-aukon reuna on tehty langasta, josta olen neulonut aikaisemmin myös sukat. 

Napinlävet ovat aika naftit, mutta onneksi neulos venyy.. Tässä neuletakissa oli myös ensimmäiset neulomani raglanhihat :)



Ohje: Little Ivanhoe by Lena Gjerald
Lanka: Zitron Trekking Color (violetti-sininen) ja Austermann Step (violetti-pinkki) ja Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor (petrooli)
Puikot: 3.0

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ihana itse tehty mekko


Naisen paras vaate on hyvin istuva mekko, joka korostaa vartalon parhaita puolia. Eikös niin? Minulla on kyllä mekkoja, mutta kovin moni on tainnut kutistua. Kröhöm.. Vaatekauppojen normaalikokoisten mallistoissa mekot eivät ihan mahdu kiinni ja pluskokoisten mallistoissa mekot eivät todellakaan imartele, vaan näytän niissä entistäkin isommalta. Olen normaalikokoisen mallinen, vyötäröllä varustettu pluskokoinen nainen. Minun siis pitää ommella mekkoni itse.


Eurokankaan palalaarista lähti tässä eräänä päivänä matkaan pari yhteensopivaa kangaspalaa. Pinkin ja mustan väriyhdistelmä alkoi piirtyä mielessäni mekoksi ja aloin haaveilla istuvasta ja vyötäröä korostavasta mekosta. Ongelmaksi muodostui sopivan kaavan etsiminen. En oikein osaa vielä päästäni keksiä kaavoja enkä jokaisesta vaatteesta osaa kopioida ja piirtää niitä. Olen myös aika avuton suurten muutosten tekemisessä, joten halusin löytää kaavan, joka voisi lähes sinällään olla käyttökelpoinen.

Suurin osa vastaan tulleista kaavoista oli hoikille ja pienirintaisille tai perinteisiä pluskoon kaavoja, jotka eivät minulle istu. Käsityölehtivarastossani oli onneksi myös SK 4/2011, jossa oli kaava olkaimettomaan, valkoiseen mekkoon. Malliltaan mekko vaikutti lupaavalta, vaikka kuvassa se oli puettu todella hoikalle naiselle.


Onnistuin kuitenkin tekemään joitain muutoksia kaavaan. Jätin etuosan origamin pois, lisäsin vinokaitaleella kantatun vyötärökaitaleen, joka on vain sivusaumoissa kiinni. Muotoilin kaula-aukon suoremmaksi, muokkasin hieman rinnustan muotoa myös syvyyssuunnassa, lisäsin olkaimet ja lyhensin helmaa. Vuoritin pelkän yläosan sijasta koko mekon.


Aijai, olen kyllä hullun tyytyväinen! Mekko on toki aika napakka, mutta pysyypähän päällä. Piilovetoketju asettui ihanalla piilovetoketjupaininjalalla paikoilleen ihanasti. Jos ompelet ja pelkäät piilovetoketjuja, hanki ihmeessä piilovetoketjupaininjalka! Se tekee kaiken työn puolestasi ja alat rakastaa piilovetoketjuja!


Olin ajatellut ensin jättää mekon olkaimettomaksi, mutta onneksi tulin järkiini ja lisäsin olkaimet. Tanssilavalla voisi tulla eteen kiusallisia tilanteita, jos pyöritys olisi liian kovaa.. Päädyin silti varsin outoon ratkaisuun: tein olkaimet LYCRASTA! Tiedän, todella outoa, mutta lopulta se olikin hyvä juttu. Nyt olkaimet eivät kiristä ja ne tukevat hyvin. Minua on siunattu vähän runsaammalla rintavarustuksella, joten näillä olkaimilla mekkoa uskaltaa pitää ilman liivejäkin.


Olen iloinen hyvästä ompelujäljestä. Liian tarkkaan saumoja ei silti kannata katsoa, mutta ei ainakaan hirveästi hävetä :) Vuori on ihanan sopivasti paikoillaan ja ennen kaikkea sain vetoketjun nätisti vuorin ja pilkkukankaan väliin.


Tällä mekkoprojektilla halusin myös harjoitella vetoketjun kiinnittämistä takasaumaan vuorin ja varsinaisen kankaan väliin. Ystäväni A on pyytänyt minua ompelemaan hänelle kesämekon, enkä uskalla tuhota hänen kangastaan ennen harjoittelua. Siitä mekosta on tulossa aivan erilainen, mutta tämä onnistumisenkokemus auttaa minua tarttumaan varsinaiseen kankaaseen.


Mekkoon kuuluu myös irrallinen rusetti, jonka kyhäsin vyötärökaitaleen jämäpätkästä. Rusetissa on hakaneula, joten sen voi sijoittaa vaikka minne :)

Mustan ylälangan riittävyyden tarkkailu sai aikaan sydämentykytystä. Tällä kertaa lanka jopa riitti! Seuraavalle kerralle ei kyllä jäänyt yhtään..


Ps. Tajusin, että olisi kannattanut pukea puolipitkät legginssit mekon kaveriksi. Hups. 
Pps. Toisen kuvan tuoli on oikeasti noin vino.
Ppps. Kiitos E:lle kuvista! :)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kilpikonnaa nopeampi

Tässä tulee toinenkin setti, jonka olen pienelle P:lle ommellut. Värit ovat tytölle ehkä vähän poikamaiset, mutta onneksi P:n äiti ei pue tytärtään vain vaaleanpunaiseen. Tästä setistä ehdittiin ottaa jopa sovituskuvia!


P:n äiti, hyvä ystäväni S on kilpikonnaihminen (kuten minä ja siskonikin), joten mielessäni alkoi kasvaa ajatus kilpikonnateemaisesta asusta. Bodyn ja pöksyjen kaavat ovat samat kuin edellisenkin postauksen vaatteissa. Nyt vaan pöksyjen perskiilaan yritin aplikoida palluroita kilpikonnateemalla.

Olin vaan hieman kärsimätön, enkä ollut ostanut irtirevittävää tukikangasta. Tavallinen tukikangas ei tietenkään riittänyt, joten pallot alkoivat kupruilla. Tämänkin tiedän seuraavalla kerralla. Piti kuitenkin yrittää.

Ruskea trikoo on Nanson trikoota. Sekä vihreä että ruskea ovat Eurokankaasta.


Body ja pöksyt saivat väri-inspiraationsa essumekon kankaasta. Maailman suloisin kilpikonnakangas päätyi P:n helposti puettavaan essumekkoon. S oli ainakin erittäin ihastunut kankaaseen. P ei nyt vielä osaa kertoa, pitääkö hän siitä vai ei.. Ilme ei ainakaan ole kovin kärsivä.



Essumekko
Kaavat: Home Sweet Home, Ottobre 1/2012
koko: 74
Kangas: apua, jostain nettikaupasta, en muista yhtään..!


P on kylläkin kilpikonnaa nopeampi liikkeissään.. :)

ps. vinokaitaleen keksijä on ollut kyllä nero! 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Roosaa ja keltaista pienelle tytölle


Minua on tosiaan puraissut ompelukärpänen. Onneksi hyvä ystävä sai tammikuussa vauvan, jolle voi ommella kaikkea pientä ja kivaa. Pikku-P kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt hän sai roosanvärisen bodyn ja siihen sopivat pöksyt. Roosa kangas on Eurokankaan palalaarista.

Olen ihan hullun ylpeä itsestäni, kun osasin tehdä nappilistan! Harmi vaan että luin ohjeen huonosti: tytön nappilistan piti tulla toisinpäin. Tiedänpähän seuraavalla kerralla.


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin neppareiden kiinnittämistä. Kuten kuvasta näkyy, homma ei mennyt ihan putkeen. Muuten nepparit singahtivat vähän sinne päin, mutta viimeinen pamahti nappilistaan väärinpäin. Syytän väsymystä ja heikentynyttä tarkkaavaisuuskykyä. Aion tehdä bodyyn mukaan jonkun nepparilla kiinnitettävän koristeen, jolla saa peitettyä tämän ruman virheen. En uskaltanut lähteä irrottamaan nepparia, koska harjoitusirrotus meni niin rumasti pieleen..


Pöksyissä on takana tämä suikale, jota kutsun perskiilaksi. En kylläkään tiedä, miksi sitä oikeasti pitäisi kutsua. Vaippapeppu mahtuu pöksyihin siis hyvin. Body ja pöksyt ovat kokoa 74, mutta lisäsin bodyyn hieman pituutta ja pöksyihin aika lailla enemmänkin, sillä tyttö on pitkä ja hoikka. Vyötäröllä on säädettävä kuminauha, jota voi löysätä pienokaisen kasvaessa. Perskiila, resorit ja kanttaukset ovat vaaleanpunaraitaista resoria, jonka olen saanut joskus mummuni varastoista.


Body
kaavat: Bert, Ottobre 1/2012
koko: 74, pituutta lisätty hieman
kankaat: EK ja mummun varastot

Pöksyt
kaavat: Little Houses, Ottobre 1/2012
koko 74, runsaasti pituutta lisätty
kankaat: EK ja mummun varastot 

Settiin kuuluu myös kesäinen paitamekko raikkaissa väreissä. P menee jo hurjaa vauhtia ryömimällä eteenpäin, joten lyhyempi paitamekko ei estä menoa liikaa.


Mekko
kaavat: Jänönheinä, Ottobre 4/2010
koko 74
kankaat: Eurokangas
napit: Eurokangas

Hihii, oon niin innoissani tästä ompelusta..! Katsotaan, mitä seuraavaksi tulee..