Äiti sai äitienpäivälahjaksi oranssikukkaisen tunikan. Hurauttelin ompelukoneella vähän liiankin suurpiirteisesti, mutta ihan kelpo käyttövaate kankaasta tuli. Kunhan ei katso saumoja liian tarkasti.. (mustat hihat ovat kuvausrekvisiittaa, tunika on hihaton)
Repäisin kaavat äidin vanhasta kulahtaneesta topista, jonka joskus olin purkanut kappaleiksi. Käyttökelvottomasta vaatteesta sain kaavat, jotka istuvat äidilleni mitä täydellisimmin. Lisäsin vain tähän kyseiseen tunikaan reippaasti pituutta, ettei vaate jäisi napapaidaksi.
Kuvissa oranssi näyttää poikkeuksellisesti liian voimakkaalta. Oikea sävy ei ole appelsiininoranssi vaan hieman hailakampi. Miten se kuvaaminen onkin aina niin vaikeaa?
Kankaan kukkakuviot osuivat puolivahingossa hyviin paikkoihin. Kangas on aika muinaista, olen vienyt sen joskus teinivuosina äitini kangasvarastoista. Ohut trikoo tuntuu todella kivalta ja riittävän ohuelta kesävaatteeseen.
Pelkäsin, että tunikasta tulisi liian pieni, mutta se istui äidilleni täydellisesti (korosti hänen upeaa vyötäröään!). En vain tajunnut pyytää häntä sovituskuviin (olisiko edes suostunut?), joten luottomallini E suostui pukemaan tunikan päälleen kuvaussession ajaksi, jotta varmasti saisin kuvattua vaatteen ennen äitienpäivää.