perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesähattu

Äitienpäivä tuli ja meni ja minä olin tietenkin taas hieman myöhässä lahjan kanssa. Surautin äidille kesähatun hänen lempivärissään vihreässä. Ystäväni H suostui hattumalliksi :)



Jaksoin jopa silittää tukikankaan lieriin! Päänvaivaa aiheutti hieman takaraivoon kiinnitettävä kuminauha, koska halusin hatusta kääntöhatun ja kuminauha piti saada siististi kankaiden väliin. Onnistui!


Päälakipala on ovaalin muotoinen, mutta jotenkin onnistuin ompelemaan sen väärään suuntaan päälaelle. Onneksi tämä kämmi ei nyt käyttöä haittaa. Seuraavalla kerralla sitten oikein päin.


Vihreä pilkkupuuvilla on EK:n palalaarista ja Robert Kaufmanin lintupönttöpuuvillan napsuttelin Kangashamstereista äitiäni ajatellen. 


Varastoissa ei ollut sopivanväristä puuvillavinokanttia, joten nappasin sakset käteen ja leikkelin vihreästä kankaasta viisi metriä kanttia. Ompelin ja silitin. Taittelin kantin silitykseen ihan vapaalla kädellä, ja myöhemmin kuulin, että hommaan on olemassa joku laite, joka helpottaa menoa aivan hulluna! Hyvä tietää tässä vaiheessa! Oon aina vinokanttini kääntänyt itse :D


Äiti tykkäsi hatusta <3





maanantai 14. heinäkuuta 2014

Maksimekko ja sen housut

Tämä kesä on selkeästi maksimekkokesä. Kaupassa myytävät maksimekot ovat olleet joko liian avonaisia, puoli metriä liian pitkiä, väärää materiaalia tai ennen kaikkea liian kapeita. Minun tyylisiäni maksimekkoja tai maksihameita ei ole näkynyt. Sellaisen ompelee mieluummin sitten itse, kun silmiin ei ole osunut edes mitään sellaista, jota edes haluaisi sovittaa.


Halusin mekkoon A-linjaisen helman, joka levenee nilkkaan asti. Ei siis putkiloa, joka vain rypytetään yläreunastaan, vaan selkeästi vähän kellotusta. Ei täyskelloa eikä edes puolikelloa, vaan vähän kellotusta. Sellainen helma vie hulluna kangasta, joten kangasvarastoni kankaista ainoastaan EK:n palalaarista muinoin pengottu viskoositrikoo riitti tähän tarkoitukseen. Alla tyylikäs kuulakärkikynäpiirros helmasta :D Langansuunta juoksee poikkeuksellisesti tässä kuvassa vaakasuuntaan, koska kirjoitin tekstit vahingossa tuohon sivuun.



Yläosan kuosittelin istuvasta topista ja lisäsin helman ja yläosan välille vyötärökaitaleen. Ompelin framilonin tukemaan kaitaleen saumoja. Yläosan etupuoli on kokonaan vuoritettu, koska musta viskoosi venyessään oli aavistuksen läpinäkyvää.


Ai että olen tyytyväinen tähän mekkoon! Se istuu kuin nakutettu ja pituuskin on täydellinen! Nurmikolla kuvattuna helma näyttää aika pitkältä, mutta se on juuri sopiva: helma peittää seistessä varpaat, mutta ei jää kävellessä kengän kärjen alle. Samoin takana: helma peittää kantapäät, mutta taakse astuttaessa ei jää kantapään alle.



Onneksi nyt tuli sellaiset säät, että mekon kanssa kelpaa olla <3


Muutaman käyttökokemuksen jälkeen huomasin, että jalkoja pitkin valuva hiki aiheuttaa ikävän hiertymisilmiön reisissä. Mekon alle on siis pakko pukea housut. Nyyh. Ompelin sellaiset Marimekon ystävämyynnistä hamstraamastani korallinpinkistä ohuesta ja erittäin joustavasta elastaanitrikoosta.


 Käytin pöksyjen ompelemiseen pelkkää saumuria :)

Mekkokuvat otti ystäväni Ester. Kiitos!