Valoa kansalle

Työpaikallani käytetään joulun alla todella paljon kynttilöitä. Onnettomiksi möykyiksi sulaneet kynttilät ja pienet pätkät lentäisivät roskiin, ellen olisi pakottanut työkavereita keräämään kynttilämassaa talteen. Steariinia tulee kilotolkulla joka joulu, ja lähes joka vuosi tästä steariinista on sulatettu ja dipattu uusia kynttilöitä. Kierrätyksellä säästää aika paljon, kun vilkaisee kynttilämassan kilohintaa askarteluliikkeissä.

Monen vuoden kynttilänsulatussessioista on jäänyt tietotaitoa ja kokemusta, vinkkejä ja välineitä. Jahkailuun ja välineiden pyörittelyyn menee kerta kerralta vähemmän aikaa. Useamman tunnin projekti kynttilöiden kastaminen silti on. Onneksi aika menee nopeasti hyvässä seurassa. Tällä kertaa apuna olivat ystäväni A, L ja H.

  

Kynttilöitä oli dippaamassa tällä kertaa niin moni käsipari, että steariinin sulattamisessa tuli kiire! Kaikki varastossani muhinut steariini tuli käytettyä, joten nappasin tänä jouluna isomman määrän jätteeksi menevää kynttilämassaa töistä. Ehkä keväällä uusiksi, koska kotini on nyt täynnä kynttilämassaa..!

Palovammoilta ei ihan vältytty, mutta onneksi sula steariini ei ole yhtä kuumaa kuin kiehuva vesi. Paksuuntuvia sydänlankoja oli hauska seurata, ja lopulta paksut pötköt olivat valmiita jäähtymään. Oi iloa! 

 

A käytti tilaisuuden hyväkseen ja kokeili kastaa nukkekotiinsa minikokoisia kynttilöitä. Nämä kaksikot valmistuivatkin hieman nopeammin kuin normaalikokoiset kynttilät. Aika symppikset, eikö? :)

Teimme kynttilöitä myydäksemme niitä kuoromme joulukonsertissa konserttivieraille. Paketoimme H:n kanssa kynttilät värikkäisiin kääreisiin myyntiä varten. Kynttiläpari on sopiva joululahja ja rahat menivät suoraan keväisen kuoromatkamme tukemiseen. Kynttilät kävivät hyvin kaupaksi, mikä tietenkin oli suuri ilo sekä meille että toivottavasti myös kynttilöiden käyttäjälle :)