torstai 9. lokakuuta 2014

Roosa nauha -huutokauppa 10.10.2014

Minulla on ilo olla mukana ihanassa Saumanvara-ompeluryhmässä Facebookissa. Saumanvara tempaisee Roosa nauha -kampanjaan valmistamalla käsitöitä huutokaupattavaksi. Viime vuonna Saumanvaran Roosa nauha -huutokauppa tuotti kampanjaan hurjat 6500 euroa! 

Tuotteet huutokaupataan Saumanvaran sydämestä -Facebook-ryhmässä huomenna perjantaina 10.10.2014 klo 10:00-22:00. Kannattaa käydä tsekkaamassa kaikki ihanat huutokauppakohteet ja osallistumassa! :)


Tänä vuonna minäkin uskaltauduin mukaan. Ompelin setin pikkareita koossa 110/116 Tanttarallan kaavalla. Kiitos, että kaavaa sai käyttää huutokauppatuotteisiin! :)


Ompelin huutokauppaan myös isot miesten bokserit. Nämä ovat ovat kokoa XXL-XXXL. Täytyy myöntää, että näistä tuli vahingossa näin isot. Toivotaan, että näillekin löytyisi sopiva käyttäjä.


Tässä iski tietenkin alemmuuskompleksi, kun selailin muiden tekemiä tuotteita. Ompelijana en ole ihan niin hyvä vielä, mutta parhaani yritin..!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Palokärki kainalossa

Ihana äitini on lintuihminen. Huomasin Kangashamstereissa palokärkitrikoota, jonka näin heti mielessäni tunikana äidilleni. Mekko valmistui sopivasti äidin syntymäpäiväksi.




Kangas oli oletettua haasteellisempi, sillä palokärjet oli sijoitettu oudosti kankaan reunoille. Halusin linnut järkeviin paikkoihin, mikä johti heti siihen, että kangasta ei riittänyt helmaan. Olisin tehnyt helman punaisesta trikoosta, mutta koska a) punainen trikoo oli loppu ja b) äitini rakastaa vihreää, valitsin hyllystä vihreän palokärkien kaveriksi. Vihreä sopi lopulta yllättävän hyvin helmaan!


Äitini ei pidä liian ihonmyötäisistä vaatteista, joten jätin mekkoon riittävästi väljyyttä. Kankaasta ei riittänyt täyspitkiin hihoihin, joten jatkoin hihoja vihreällä. 



Äiti tykkäsi mekosta todella paljon: hän jätti sen heti päälleen kuvien ottamisen jälkeen. Mekko näytti siltä, että se olisi ollut hänellä aina. Positiivisella tavalla tietenkin! :D




Kaavana on Onion 2017. Jätin vyötärökaitaleen pois ja lisäsin taskut. Kokonaisuutena varsin onnistunut :)








Pakettiin kuului myös pipo. Minulla on ollut joku trikoopipojen ompeluun liittyvä ahdistus, enkä ole uskaltanut piirtää kaavaa. Nyt otin kuitenkin pipohärkää sarvista kiinni ja piirsin sopivan kaavan Mallikelpoisen ja MakaMarrin ohjeiden perusteella. Pipon ensimmäisestä versiosta tuli hieman iso, mutta tästä tuli jo sopiva :) Olin juuri ehtinyt virkata oranssin kukkasen ja mietin sen loppusijoittamista. Pipoidea tuli juuri passelisti ja kiinnitin kukkasen laiskasti ompelukoneella pipoon.




Onnea, äiti! <3

maanantai 6. lokakuuta 2014

Samistelupökät






Kymmenen kuukautta sitten elämääni ilmestyi ihana karvainen uros. Elämässäni hengailevat ihmiset ovat suuressa vaarassa altistua ompelu- tai neulomisvimmani tuloksille. Ihana O ei tietenkään voinut niiltä välttyä.

Onneksi O:n pukeutumista ei tarvitse vahtia. Tyylitajuinen mies pukeutuu julkisilla paikoilla liikkuessaan mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Joskus jopa ruskeaan tai tummansiniseen. Kotona ei kuulemma ole niin väliä.

Minun luokseni hän tarvitsi kotipökät, ettei tarvitse aina hengata farkuissa.

Minä: "Mikä väri valitaan sun kotipöksyihin?"
O: "Ei mitään väliä."
Minä "Ai oikeasti? Saanko tehdä pinkit?"
O: "Saat."
Minä: <3


Näpyttelin Selialta pinkkiä joustocollegea meille molemmille. O:n kotipökät on Joka tyypin kaavakirjasta ja itselleni piirsin leggarit Mallikelpoisen ohjeella. Piirsin nollaväljyyksillä, mutta silti minun piti ottaa pari kertaa keskisaumasta sisään, jotta sain leggareista istuvat.

O sai itse valita taskujen kanttausvärin. Minulla oli mielessä tummansininen, mutta O yllätti valitsemalla vihreän! Vihreää nyöriä piti hakea Tallinnasta asti kanttien kaveriksi. Housujen valmistuminen oli äärimmäisen hidasta saumuriongelmien takia, mutta nyt O sai vetää valmiit pinkit pöksyt jalkaan!

Housujen alla saa kuulemma olla myös mitä väriä tahansa, joten minäpä siis aloin hassutella. Piirsin O:n hyvin istuvista boksereista kaavat ja leikkelin ruskeasta Love Butterflysta jääneet palat boksereiksi, ja lisäsin pinkkiä pallokangasta kaveriksi. :) O olisi halunnut T-paidan ruskesta rakkausperhosesta, mutta palasesta ei riittänyt siihen tarkoitukseen, joten lohdutukseksi ompelin bokserit :) Hihittelin itsekseni näitä ommellessani aivan hillittömästi. O kuitenkin näytti näille vihreää valoa :)





ps. (Meillä ei oikeasti ole tapana samistella ihan näin paljon kuin kuvat antavat ymmärtää..)

pps. O, oot ihana, tykkään susta <3

maanantai 8. syyskuuta 2014

Tragikoominen saumurikesä

En uskoisi itsekään tätä tuuriani ompelukoneen ja erityisesti saumurin kanssa, ellen itse olisi tätä kaikkea kesällä kokenut. Hae popparit kaapista ja ota mukava asento.

Ihana ystäväni K lainasi minulle keväällä Huskylock-saumuriaan. Saumurista oli neula poikki ja langoitukset hieman pielessä, mutta löysin saumuriin uudet neulat pienen etsinnän jälkeen. Neulan vaihtaminen olikin hieman dramaattisempaa. En ollut saanut lainasaumurin mukana sopivaa kuusiokoloavainta, jolla neuloja kiristävät mutterit avataan. Yritin erilaisia välineitä ja lopulta tietynlainen hiuspinni kiepautti mutterin auki. JES! Samalla sekunnilla se kärpäsenkakan kokoinen mutteri lensi jonnekin sekaisen ompelutilani keskelle. Syvä huokaus. Etsin mutteria samana iltana kaksi tuntia, mutta en löytänyt. Epäilin sen lentäneen isoon pahvilaatikkoon, jossa säilytän askartelusälää ja kävin sen läpi: ei mitään. Aamulla olin epätoivoinen ja kaadoin pahvilaatikon makuuhuoneen lattialle. Pitkän etsinnän jälkeen tein toivotun mutterihavainnon! Siis kuka ihme suunnittelee koneen, jonka usein vaihdettava osa on kiinni kuutiomillin kokoisella osalla?

Episodista viisastuneena tiedän nyt sen, että mutteria ei pidä avata liikaa. Pujottelin langat paikoilleen, mutta ehtinyt kauaa koneella huristella, kun alasiepparin langanohjain katkesi. Meni poikki. Murtui. Kyseessä on kuitenkin metalliosa, jonka ei pitäisi noin vain murtua. En voinut uskoa tapahtunutta. Eipä auttanut kuin viedä kone huoltoon. 

Saumuri vietti huollossa pitkän tovin, koska kyseinen malli ei ole tuoreimmasta päästä. Sopivan varaosan löytäminen ja sen asentaminen ja muu huolto veivät aikaa. Sain saumurin ja 130 euron laskun. 

Kone teki kaunista tikkiä, jota oli miellyttävä suristella saumoihin. Harmi vaan, että ompelukone ei ollutkaan samoilla linjoilla. Hyppytikki oli jotain aivan kamalaa. Tavallisen suoran ompeleen tikki saattoi olla kolmenkin sentin hyppy. Täyttä kuraa en halunnut ommella, joten kone siis joutui huollettavaksi.

En ollut kovin riemuissani ompelukonehuollon lopputuloksesta, koska lasku oli 80 euroa ja hyppytikkiä tuli edelleen. Ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin, mutta edelleen raivostuttavassa määrin.

Annoin olla ja keskityin nyt saumuroimaan. Sitten katkesi neula. Paitsi tällä kertaa pirullinen mutteri ei auennutkaan pinnillä, koska se oli kiristetty huollossa liian tiukkaan kuusiokoloavaimella. Yritin avata mutteria jos minkämoisella vempaimella, mutta se ei liikahtanut. Huutelin paikallisessa kierrätysryhmässä, jos joku suostuisi lainaamaan sairaan pientä kuusiokoloavainta. Sain lainatarjouksen ja lähdin bussilla avaimia hakemaan. Päästyäni takaisin kotiin näin äkkiä, että 2 mm:n ja 2,5 mm:n kuusiokoloavaimet olivat aivan liian suuria mutteriin. Huutelin lisää ja onneksi vielä löytyi 1,5 mm:n avain, joka sopi passelisti mutteriin! Ah! <3

Enpä ehtinyt kuin viisi senttiä saumaa ommella, kun kuului ikävä kolahdus. Neula oli taas poikki, mutta nyt oli tapahtunut jotain pahempaa: pistolevyn piikit, joiden ympärille tikki muodostuu, olivat flipanneet alas. Minulla kesti hieman tajuta, mikä saumurissa oli vikana, kun neula hakkasi metalliin. Facebookin ompeluryhmän ihmiset auttoivat minua selvittämään ongelman ja ajattelin korjata ongelman tällä kertaa itse. Piikit olivat pienellä ruuvilla kiinni. Järkeni sanoi, että ruuvia pitää hieman löysätä ja flipata piikit takaisin paikoilleen. 

Suunnitelma kuulosti yksinkertaiselta, mutta ruuvi olikin pienempi kuin olin arvioinut. 1,5 mm x 2 mm kokoinen ruuvi haihtui ilmaan ennen kuin olin edes saanut sen kunnolla irti. Etsin ruuvia lähiympäristöstä yli kaksi tuntia, ruuvailin saumuria auki, jos se olisi vaikka tipahtanut sinne sisään. Olin täysin vakuuttunut, että koneessa oli jotain magneettisia osia (tai voimia?), jotka olivat imaisseet ruuvin irti. Ruuvia ei ravistelusta tai lattiatarkastelusta huolimatta löytynyt, joten ei auttanut muu kuin etsiä uusi ruuvi. Ensin etsin kotini muista laitteista sopivia ruuveja, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Kotoa ei ruuvia löytynyt, joten piti turvautua ruuveja myyviin liikkeisiin. (En todellakaan halunnut viedä saumuria uudestaan huoltoon, koska jos osaan irrottaa ruuvin, osaan laittaa sen myös takaisin ihan itse.)

Kiersin kahdeksassa eri paikassa etsimässä ruuvia, mutta mistään ei löytynyt. Useamman viikon ajan eri liikkeissä kiertäminen alkoi jo hieman ottaa päähän ja usko loppua: miten niin ruuviliikkeet eivät myy sopivia ruuveja? Löysin lähes täydellisen ruuvin kierrätyskeskuksen sähköpuolen randomruuvilaatikosta. Palasin kotiin ja sijoitin ruuvin koneeseen. Ruuvi oli lähes täydellinen, mutta sen kanta oli ehkä puoli milliä liian iso. Saumuri ei tehnyt tikkiä. Siinä kohtaa uskoni loppui totaalisesti ja päätin maksaa jollekulle muulle ruuvin etsimisestä. Saumuri palasi huoltoon.

Muutaman päivän päästä sain ilmoituksen sopivan ruuvin löytymisestä. Ruuvi odotti koneen päällä pussissa ja olin hieman yllättynyt, ettei kukaan ollut testannut saumurin toimivuutta, vaikka olin maininnut, ettei kone tee tikkiä oikeasta langoituksesta huolimatta. Liikkeessä ei ollut sillä hetkellä paikalla ketään huoltotaitoista, joten pyysin ruuvimeisselin ja kiinnitin ruuvin itse. Täydellinen ruuvi, mutta ei edelleenkään tikkiä. Siinä kohtaa näytti siltä, että joudun jättämään koneen vielä toiseksi viikoksi huoltoon, mutta sain inspiraation irroitella muitakin ruuveja. Alasieppari näytti epäilyttävästi olevan liian alhaalla. Korotin sitä aavistuksen ja kone alkoi laulaa kaunista tikkiä :) Ah, korjasin sen ihan itse! 

Iloisena lähdin kotiin ja pääsin saumuroimaan. Muutaman sauman jälkeen neula katkesi. Olin saanut kuusiokoloavaimen omaksi, joten neulan vaihtaminen ei vienyt tällä kertaa kolmea tuntia. Ongelmana oli se, että minulla ei ollut enää pyöreäkantaisia neuloja jäljellä. Ompelukoneen puolikuun malliset neulat eivät sopineet saumuriin, joten piti taas odottaa viikonlopun yli ompelun jatkumista. Maanantaina sain uudet neulat ja kokeilin surauttaa lisää. Kuului taas kolahdus ja neulat olivat taas poikki. Siis mitä ihmettä? Oli tapahtunut jotain aivan uskomatonta. En todellakaan uskoisi tätä itsekään ellen omin silmin olisi nähnyt: saumurin pistolevy oli murtunut! Kyseessä on kuitenkin suhteellisen vahva metalliosa, joten purskahdin nauruun! Uskomaton jatko tälle kaikelle! 



Soitin saman tien huoltoon naurua pidätellen ja pyysin huoltoa tilaamaan saumuriin uuden pistolevyn. En millään jaksanut raahata konetta paikan päälle, koska osa on kahdella ruuvilla kiinni. "Peltiäkö sä sillä ompelet?" kuului äärimmäisen hämmästynyt ääni, kun olin esittänyt asiani. Joustocollege oli kyseessä tällä kertaa. Eikä edes ollut kuin kaksi kangaskerrosta.

Viikon kuluttua sain viestin, että pistolevyä ei löydy varaosista, koska kone on niin vanha. Tässä kohtaa ajattelin, että tämä alkaa olla jo viimeinen pisara: miten mä selitän tän kaiken K:lle? En todellakaan voi palauttaa saumuria rikkinäisenä! Olin ehtinyt jo googlailla muiden huoltoliikkeiden yhteystietoja, mutta siihen kellonaikaan mikään ei ollut vielä auki. Hetken mielijohteesta päädyin selaamaan amerikkalaisia ompelulaitteiden varaosasivustoja ja napsuttelin itselleni sieltä uuden pistolevyn. Sitä odotellaan nyt kuumeisesti seuraavat neljä viikkoa, kiinnitän sen sitten paikoilleen, vaihdan neulat ja lykkään saumurin suoraan takaisin K:lle ja alan säästää omaa saumuria varten.

Tämän koko prosessin aikana on tapahtunut pari positiivistakin asiaa: ensinnäkin olen oppinut aika paljon saumurin anatomiasta.

Toiseksi olin ostanut Organ HAX -neuloja ompelukoneeseeni Tallinnasta, koska kaikki ovat niitä suositelleet ja ylistäneet hyppytikin karkottajaksi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki hyppytikkiongelmat kaikkosivat! Siitä sekunnista alkaen en suostu enää käyttämään mitään muita neuloja ompelukoneessani! Prymit ja Schmetzit hyppivät ja pomppivat, mutta HAXeilla tuli niin kaunista tikkiä että sydämeni oli pakahtua <3




Ehkä tämä kaikki on merkki siitä, että mun pitäisi opiskella.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Somia sovituskuvia

Sari Ahokaisen Supersweet-kuosista ompelemistani vaatteista on vihdoin sovituskuvia! P:n äiti S lähetti niitä minulle hiljattain ja sain laittaa niitä blogiin! Kiitos S! <3 


Vaatteet ovat olleet kuulemma useampaankin otteeseen retkillä mukana. On kyllä aina ompelijalle/neulojalle ilo, jos itse tehdyt vaatteet pääsevät käyttöön.


Huh kun P on kasvanut! Aika menee niin nopeasti, juurihan hän oli vielä pieni vauva!





sunnuntai 31. elokuuta 2014

Raikas Muru

Lyhyellä varoitusajalla tuli reissu pääkaupunkiseudulta pois - sain samalla ajatuksen käydä moikkaamassa ystäviä, jotka asuvat samalla suunnalla. Halusin pikaisesti surauttaa jotain kivaa pariskunnan pienelle M-tytölle.


M:n äiti A tykkää paljon kirkkaista ja raikkaista väreistä ja olen nähnyt tytöllä paljon oranssia. Hyllystä löytyi kivaa Nanson trikoota, josta aikaisemmin olen ommellut äitini kanssa yhteistyönä paidan. Nyt kankaasta tuli sievä tunika M:lle koossa 86. Kaava oli kyllä todella reilua mitoitusta, sillä vaate näyttää 92- tai jopa 98-kokoiselta. Tunika on varmasti M:lle vielä liian suuri, mutta hän kasvaa kyllä :)


Kaava on nimeltään Muru ja se löytyy Ottobre 1/2009 -lehdestä. Pääntien kanttauksista tuli poikkeuksellisen siistit, koska kokeilin kantata nyt uudella tavalla. Yritän löytää minulle sopivan kanttaustavan ja siksi kokeilen erilaisia tapoja.


Mulla on myös ihana uusi pöytäliina, joka on Marimekon Purnukat-vahakangasta. Se löytyi kirpparilta ja sopi pöytääni kokonsa puolesta niukasti, mutta paikoillaan se näyttää aivan ihanalta <3

perjantai 29. elokuuta 2014

Sukupolvien silmukat

Kulttuurikustantamo Maahenki otti minuun yhteyttä. Sain mahdollisuuden tutustua Sukupolvien silmukat -kirjaan, joka on pullollaan ihania sukkien, lapasten ja käsineiden neuleohjeita. Ohjeet kumpuavat Karjalan perinteestä, ja ne ovat syntyneet museoista, arkistoista ja yksityishenkilöiltä saatujen tietojen perusteella.



Kirja sisältää todella kauniita sukkamalleja. Minun silmääni ensimmäiseksi osuivat raikkaat kirjoneuleet, joita voisi neuloa monissa eri väreissä! 



Lukija pääsee mukaan sukkien maailmaan myös pienten tarinoiden avulla. Uppouduin lukemaan siitä, mitä kaikkea 1800-luvun karjalainen tyttö joutui nuoruudessaan näpertämään. Minulla itselläni on onneksi tuo sukkavelvoite jo täyttynyt.


En vielä ole saanut puikoille kirjan ohjeita, joten ohjeiden selkeydestä en vielä pysty sanomaan mitään. Nämä sukat houkuttaisi aloittaa ensimmäisenä:


Tai nämä käsineet:


Minusta kirja on kaunis niin visuaalisesti kuin ajatuksellisestikin: menetetyn Karjalan alueen sukkaperinne yhdistettynä nykyaikaan ja maailman tuulahduksiin antaa todella paljon nykyajan neulojille! Ihana idea kerätä tällaiset ohjeet ihanaksi kirjaksi. Ohjeet on nykyaikaistettu, mutta en näe sitä esteeksi perinteen säilymiselle ja siirtymiselle tulevillekin sukupolville :)

Kirjan tarjosi Kulttuurikustantamo Maahenki. Mielipiteeni kirjasta sain luonnollisesti muodostaa ihan itse.

torstai 28. elokuuta 2014

Rakkausperhonen

Ompeleminen kesällä on ollut haasteellista, sillä jompi kumpi kone on ollut koko ajan toimintakyvyttömänä. Teen siitä erillisen postauksen, mutta ompelusten valmiiksi saattaminen on ollut nyt viimeisimpinä kuukausina erittäin vaikeaa. Sain vihdoin valmiiksi Sari Ahokaisen ruskeasta Love Butterfly -kuosista leikkaamani vaatteet. Ystäväni S:n tyttö P joutui taas kuosiyhdistelyni uhriksi. 


Ruskeassa Love Butterflyssa on kahta erisävyistä ruskeaa ja harmahtavan valkoista tai todella vaaleaa harmaata. Kirkkaanvalkoiset kankaat eivät siksi sopineet kuosin kaveriksi. Sopivia yksivärisiä ei taaskaan ollut, joten kurkkasin kuviotrikoiden kasaan. Love Butterfly mielestäni kuosi, johon voi yhdistää jotain toista yksinkertaista kuviokuosia. Sama oli Supersweetin kanssa. Yllätyin huomatessani, että pinkki trikoo punaisilla palloilla sopi yllättävän hyvin ruskean perhoskankaan kanssa. Aloin tykätä yhdistelmästä kovasti ja sain alkaa miettiä kaavoja. P käyttää jo kokoa 92, joten kaavavalikoima hieman laajentui. :)

Blogeissa ja Facebookin ompeluryhmissä on näkynyt paljon Ottobren Hoops-kaavalla tehtyjä teeppareita. Olin vihdoin saanut kyseisen lehden (3/2012) käsiini ja halusin kokeilla kaavaa. Täytyy sanoa, että todella kiva peruskaava! Lisäsin hieman pituutta helmaan, koska kaava on kuulemma aika lyhyt. Lopputulos näyttää juuri passelilta. Pöksyt ovat Summer Sea -kaavalla (OB 3/2013). Todella helppo ja hauska kaava! Sössin hieman vyötäröresorin kanssa, lopulta siitä tuli aika lyhyt.


Paidan selkäpuolelle riitti vielä palanen perhosia.


Teepparin ja pöksyjen lisäksi settiin kuuluu Mail Express -tunika. Valekirjekuoripääntie ja taskut ovat kivoja yksityiskohtia tunikassa. Onnistuin jossain mielenhäiriössä leikkaamaan helman kuviot ylösalaisin, mutta onneksi kuosi antaa anteeksi tällaisen kömmähdyksen :) Mintunväriset kanttaukset sopivat todella hyvin pinkkiin. Muistin tosin vasta vaatteen valmistuttua, ettei P:n äiti S voi sietää ruskean ja sinisen yhdistelmää. Täytyy siis vain toivoa, että minttu menee pinkin vieressä edes siedettävästi. Minttu ei kuitenkaan ole ihan sininen.


S otti ihania sovituskuvia vaatteista P:n päällä. Vaatteet olivat juuri oikean kokoiset loppukesään. Olen niin iloinen, että ompelemani vaatteet pääsevät käyttöön. P on ollut aivan täpinöissä ponihaalarista, mutta hän on jo kasvanut siitä isompiin kokoihin. Nyt P sai lisää kuviollisia vaatteita ja hän oli kuulemma riemuissaan :) Ilo kuulla <3






Ruskeasta Love Butterflysta on valmistunut vielä yksi vaatekappale, mutta sen esittely jääköön pikaiseen lähitulevaisuuteen.



Oranssi Love Butterfly on leikattu paloiksi, mutta saumuri on taas poissa pelistä (aivan uskomattomasta syystä, siitä pian lisää), ja muutama viikko pitää odotella varaosaa, ennen kuin pääsen kursimaan palat kasaan. Ompelukoneella tarvittavat saumat eivät näyttäisi toivotuilta, joten pitää olla kärsivällinen..

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesähattu

Äitienpäivä tuli ja meni ja minä olin tietenkin taas hieman myöhässä lahjan kanssa. Surautin äidille kesähatun hänen lempivärissään vihreässä. Ystäväni H suostui hattumalliksi :)



Jaksoin jopa silittää tukikankaan lieriin! Päänvaivaa aiheutti hieman takaraivoon kiinnitettävä kuminauha, koska halusin hatusta kääntöhatun ja kuminauha piti saada siististi kankaiden väliin. Onnistui!


Päälakipala on ovaalin muotoinen, mutta jotenkin onnistuin ompelemaan sen väärään suuntaan päälaelle. Onneksi tämä kämmi ei nyt käyttöä haittaa. Seuraavalla kerralla sitten oikein päin.


Vihreä pilkkupuuvilla on EK:n palalaarista ja Robert Kaufmanin lintupönttöpuuvillan napsuttelin Kangashamstereista äitiäni ajatellen. 


Varastoissa ei ollut sopivanväristä puuvillavinokanttia, joten nappasin sakset käteen ja leikkelin vihreästä kankaasta viisi metriä kanttia. Ompelin ja silitin. Taittelin kantin silitykseen ihan vapaalla kädellä, ja myöhemmin kuulin, että hommaan on olemassa joku laite, joka helpottaa menoa aivan hulluna! Hyvä tietää tässä vaiheessa! Oon aina vinokanttini kääntänyt itse :D


Äiti tykkäsi hatusta <3





maanantai 14. heinäkuuta 2014

Maksimekko ja sen housut

Tämä kesä on selkeästi maksimekkokesä. Kaupassa myytävät maksimekot ovat olleet joko liian avonaisia, puoli metriä liian pitkiä, väärää materiaalia tai ennen kaikkea liian kapeita. Minun tyylisiäni maksimekkoja tai maksihameita ei ole näkynyt. Sellaisen ompelee mieluummin sitten itse, kun silmiin ei ole osunut edes mitään sellaista, jota edes haluaisi sovittaa.


Halusin mekkoon A-linjaisen helman, joka levenee nilkkaan asti. Ei siis putkiloa, joka vain rypytetään yläreunastaan, vaan selkeästi vähän kellotusta. Ei täyskelloa eikä edes puolikelloa, vaan vähän kellotusta. Sellainen helma vie hulluna kangasta, joten kangasvarastoni kankaista ainoastaan EK:n palalaarista muinoin pengottu viskoositrikoo riitti tähän tarkoitukseen. Alla tyylikäs kuulakärkikynäpiirros helmasta :D Langansuunta juoksee poikkeuksellisesti tässä kuvassa vaakasuuntaan, koska kirjoitin tekstit vahingossa tuohon sivuun.



Yläosan kuosittelin istuvasta topista ja lisäsin helman ja yläosan välille vyötärökaitaleen. Ompelin framilonin tukemaan kaitaleen saumoja. Yläosan etupuoli on kokonaan vuoritettu, koska musta viskoosi venyessään oli aavistuksen läpinäkyvää.


Ai että olen tyytyväinen tähän mekkoon! Se istuu kuin nakutettu ja pituuskin on täydellinen! Nurmikolla kuvattuna helma näyttää aika pitkältä, mutta se on juuri sopiva: helma peittää seistessä varpaat, mutta ei jää kävellessä kengän kärjen alle. Samoin takana: helma peittää kantapäät, mutta taakse astuttaessa ei jää kantapään alle.



Onneksi nyt tuli sellaiset säät, että mekon kanssa kelpaa olla <3


Muutaman käyttökokemuksen jälkeen huomasin, että jalkoja pitkin valuva hiki aiheuttaa ikävän hiertymisilmiön reisissä. Mekon alle on siis pakko pukea housut. Nyyh. Ompelin sellaiset Marimekon ystävämyynnistä hamstraamastani korallinpinkistä ohuesta ja erittäin joustavasta elastaanitrikoosta.


 Käytin pöksyjen ompelemiseen pelkkää saumuria :)

Mekkokuvat otti ystäväni Ester. Kiitos!